31. elokuuta 2014

Reeniä, reeniä ja reeniä!


Osallistuin viime syksynä elämäni ensimmäistä kertaa puolikkaalle. 21,0975 km - mikä uskomaton tunne saavuttaa maaliviiva koko matkan juosseena. Siitä innostuneena ilmoittauduin tämän vuoden tapahtumaan jo hyvissä ajoin. Välitavoitteena oli Toukokuun lopun Naisten Kymppi. Konkreettinen tavoite on ehdottomasti paras motivaattori. Se potkii lenkille silloinkin, kun mieluummin jäisi sohvalle makoilemaan. Se tietty päivämäärä huutelee takaraivossa ja vaatii suunnittelemaan harjoitusaikatauluja.

Tapahtuman lähestyessä epäusko ja -toivo hiipii ajoittain mieleen: olenko sittenkään harjoitellut tarpeeksi, olenko haukannut liian ison palan, riittääkö vauhti mihinkään? Kelloa vastaan en lähde juoksemaan, sillä jo matka sinänsä on voitto.  Mutta olisihan se mahtavaa, jos tulos olisi viime vuotta parempi. 

Eilen tein vuoden pisimmän lenkkini tähän mennessä, 18 km. Tuntui ihan hyvältä ja tsemppaava musiikki napeista antoi lisää voimaa heikkoina hetkinä. Ajattelin tempaista vielä toisen saman pituisen lenkin reilu viikkoa ennen h-hetkeä. Sitten kaikki voitava on tehty ja voi vain yrittää ottaa rennosti ja nauttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti